Horror luokkakuvauksen vaatetusta.

Olimme jo pitkään suunnitelleet, että viimeisenä opiskeluvuotena otamme jonkin hauskan tai erikoisen luokkakuvan. Opettajatkin olivat ajatukselle lämmenneet ja miettivät sen mahdollista käyttämistä koulun mainonnassa. Niinpä pian pidimmekin jo brainstormin ja heittelimme ilmoille eri aiheita luokkakuvaan, jossa olisimme me, ARL12 ja ARL13. Hyvistä ideoista yhdistimme kaksi, kauhun, horrorin, ja mielisairaalan. Aihe oli synkällä tavalla koominen, siinä riittäisi rooleja noin 10 opiskelijalle ja nähtyämme vanhan keittiön, myös toteutus tuntui erittäin maholliselta.

Aloitimme suunnittelemalla mielisairaalan visuaalista puolta ja miettimällä rooleja. Kun opettajat ilmoittivat suostuvansa mukaan kuvaan, tuli heistä lääkäreitä ja oppilaista potilaita, luonnollisesti.

Pakkopaidan ompelua.

Aikaa kuvauksiin oli noin kaksi viikkoa ja paljon oli tehtävää ja rekvisiittaa haalittavana. Rekvisiittaa löysimme koululta ja kunkin kotoa, sairaalavälineitä saimme lähihoitajakoulusta.Vaattet tuottivat suurinta ongelmaa, sillä tarvitsisimme 10 samankaltaista kolttua ja lisäksi vatteet lääkäreille ja hoitajalle. Aioimme myös sotkea vaatteita maalilla ja tekoverellä, joten palautus entisessä kunnossa ei onnistuisi.
Itse aloitin projektin tekemällä pakkopaidan eristysellisä olevalle potilaalle.
Hyllyssä oli valmiina sopivia paloja valkoista kangasta ja kaavan piirsimme Annikan kanssa ottaen hieman mallia Annikan paidasta.

Hoitajan lakki, ompelua ja vatteiden patinointia.

Kun pakkopaita oli valmis tein Eilalle hoitajan asun, sillä emme vielä tienneet saammeko mistään sairaanhoitajan pukua. Otin asuun mallia netistä löytämistäni kuivista 1940-luvun sairaanhoitajien vaatteista. Tein Eilalle myös sairaanhoitajan hatun, kaavat löysin netistä ja pahvilla kovetin reunan. Vaatteet olivat valmiit vasta, kun ne olivat lionneet erittäin laimeassa natura- ,vesi-, pastaseoksessa. Punaisella seoksella roiskin vielä verijälkiä essuun ja yläosaan.

Esittelen vielä sotkematonta potilaan mekkoa.

Muiden vaatteiden kanssa olisi jo tullut kiire ommella, eikä kangaskaan olisi riittänyt, joten oli onnenpotku, kun siivoojien jemmasta löytyi vanhoja kokkien ja leipurin vaatteita. Vaatteita riitti kaikille ja ne olivat juuri täydellisiä.

Vaatteiden patinointia ja verestämistä.

Annoimme kaikille vaatteille vielä saman käsittelyn, kun olin jo Eilan puvulle antanut. Tällä kertaa levitimme punaista maalia suojamuoveille, näin saimme nopeasti verestettyä monta mekkoa, lisäksi käyttäisimme myös muoveja kuvan lattialla ja saimme ne näin verisiksi.

Verestetyt ja liatut vaatteet kuivumassa.

Buddha patsas.

Aloitin patsaan työstämisen jo ensimmäisen lukuvuoden syksyllä. Valitsin patsaaksi Buddhan, sillä olin sitä jo miettinyt, enkä kovinkaan kauaa jaksanut valitsemiseen käyttää. Ajattelin myös, että Buddhan voisin jopa itselleni lunastaa.
Kaikki alkoi jälleen piirtämisellä. Olin netistä vain yhden kuvan löytänyt, joten sen perusteella piirsin kuvan patsaasta edestä, takaa ja molemmilta sivuilta. Patsaan toteuttaminen sai kuitenkin väistyä projektien tieltä ja jatkamaan pääsin vasta nyt kolmannen vuoden syksyllä.

Piirroksieni avulla heijastin piirtoheittimellä patsaan ääriviivat styrox-kutioon. Ensin tein pienoismallin, noin 30cm korkean.

Pienoismalli

Selkälinja ei oikein meinanut hahmottua, joten opettajan kehotuksesta tein vielä plastoliinista herjoituksia hartialinjan muodosta.

Pienoismallin avulla oli helpompi hahmottaa patsaan muotoa ja tein pieniä muokkauksia piirroksien ääriviivoihin, joita käyttäisin ison patsaan tekemisessä.

Styroxit liimautumassa

Suuren patsaan korkeus on n.95cm, joten minun piti aloittaa tekemällä styrox-levyistä riittävän suuri kuutio. Sahasin ensin pyörösahalla levyt oikean kokoisiksi ja uretaanilla liimaten tein niistä kuution.

Ääriviivojen piirtäminen.

Ääriviivat kuutiossa ja pienoismalli edessä.

Kun kuutio oli valmis heijastin piirtoheittimellä etupuolen ja vasemman sivun ääriviivat ja piirsin ne.

Leikkasin styroxin kuumalanka leikkurilla ääriviivojen mukaisesti ja tuloksena oli kolmiulotteinen, mutta neliskanttinen patsaan alku.

Sitten alkoi veistely. Fileerausveitsi tuntui parhaalta vaihtoehdolta terävän kärkensä ansiosta. Sain sillä hyvin kaiverrettua uuman ja kolon käden alle. Poistettavaa styroxia oli paljon, joten koitin pitää tahtia yllä ja veistellä suuria paloja kerralla.

Veistely alkaa.

Muutaman päivän veistelyn jälkeen muodot ovat alkaneet hahmottua. Veistettävää on enää vähän, joten on entistä tärkeämpää mistä kohtaa ottaa, vähän väliä kannattaa katsoa patsasta kauempaa. Vaikka styroxia saa uretaanin avulla lisättyä, se ei ole suotavaa.

Puukotus.

Joululoman jälkeen jatkoin patsasta parantamalla muotoja ja hieman viimeistelemällä jälkeä. Hahmottelin Buddhalle kasvot ja keskityin pään muotoihin. Kasvojen muotoilu oli hankalin vaihe, sillä varoin veistämästä liikaa ja yritin pitää veistojäljen siistinä ja tarkkana.

Kasvot edestä ja sivulta.

Kokonaisuutena ja myös kasvoiltaa patsas alkaa jo edestä katsottuna näyttää melko hyvältä, sivusta sen sijaan tarvitsee vielä vähän parantelua.

Sain patsaan muodot viimeisteltyä, joten oli aika kitata suurimmat kolot ja epätasaisuudet. Niitä oli tietenkin styroksissa aika paljon. Pieni styroksille ominainen röpöliäisyys ei kuitenkaan haittaa. Kittauksen jälkeen tietenkin hionta. Hiomalla poistin myös veistelyn jälkiä ja viimeistelin muotoja. Erityisesti pyöreät kohdat sai hiomalla luonnollisemmiksi.

Kitattu Buddha.

Kittauksen ja hionnan jälkeen oli aika paperoida. Paperina käytin ruskeaa suojapaperia ja liimaa laimensin vedellä. Lisäsin joukkoon väripastaa, jotta erottaisin kerrokset toisistaan. Paperoinnin aloitin vaikeimmista kohdista, eli vatsasta ja jatkoin paperointia syvimmistä kohdista ulospäin.

Suuri osa jo paperoitu.

Sormienvälit, kasvot, korvat ja varpaat olivat haastavia kolojen ja pienten pyöreiden muotojen vuoksi. Paperin alle ei saisi jäädä ilmaa eikä siihen saa jäädä ryppyjä tai taitteita. Paperin kaikki reunat täytyy olla revittyjä. Heikoimmat kohdat paperoin kahteen kertaan.
Paperoinnin jälkeen hioin patsaasta suurimmat epätasaisuudet, koska patsasta ei aivan läheltä katsota ei kaikkia saumoja tarvinnut saada hiottua pois.

Paperoituna ja hiottuna.

HIomisen jälkeen pohjamaalasin patsaan tumman viininpunaiseksi sillä se on kullalle paras pohjaväri.

Maalattu Buddha.

Maalauksen jälkeen buddha sai päänsä täyteen puuhelmiä, joista kittasin reiät. Helmet kiinnitin rakennusliimalla jonka sävytin väripastoilla myös tummanpunaieksi. Vihdoin sai Buddha myös kankaat päälleen. Kuivilla kankailla suunnittelin kankaan muotoja ja laskoksia, sitten kastelin kankaan ja tarkistin vielä miten se asettuu.  Dippasin kankaan ensin kipsiin, asettelin sen paikalleen ja laitoin lisää kipsiä päälle. Kankaan ja kipsin käyttäminen oli sotkevaa ja vaikka olin muoveilla patsasta suojannut, niin kipsiroiskeita tuli paljon.

Pyhä Buddha auringossa.

Ennen lopullista maalausta kipsin tulee kuivua kokonaan, joten maalaus jää nyt loppukeväälle.

Porolle sarvet.

Harrin tunnilla meillä oli tehtävänä suunnitella ja toteuttaa 2014 joulumyyjäisten mainosjuliste koululle. Aikaa oli kaksi viikkoa ja budjetti tuntematon, nämä olivat ainoat rajoitukset. Ideoinnin jälkeen äänestimme parasta ehdotusta julisteeksi. Voiton vei kutsumanimen "ostoskärrykuvaelma" saanut idea, jossa polkupyörällä ajava "poro" vetää ostoskärryissä istuvaa pukkia pitkin Vammalan autotietä.

Keltään ei löytynyt perinteistä poronsarvipantaa, se oli onni, sillä muita vaihtoehtoja miettiessämme Maukka kertoi Sammaljoen metsässä asuvasta miehestä, jolla voisi olla sarvia lainata. Niinpä lähti autollinen tyttöjä kohti tuntematonta ja palasi mukanaan kahdet peuran sarvet. Rautasarvelle siis suuri kiitos lainasta!

Sorkkaeläin vaihtui lennossa, mutta peuransarvet istuivat hyvin mielikuvaan jouluporosta. Enää oli mietittävä miten painavat sarvet saisi pysymään päässä. Keksiviikkona sarvet vielä lojuivat pöydällä ja torstaina oli kuvaukset, niinpä Sannin kanssa otimme peuraa sarvista ja aloimme pohtia.

Nippusiteet ja otsapanta pistävät silmään.

Hitsauskypärästä sai kätevästi kehikon, mutta muovi oli liian löysää ja sarvet roikkuivat. Väänsin 6mm harjateräksestä päänmukaisen pannan ja kiinnitin nippusiteillä kehikkoon. Kalastajanlangalla ja rautalangalla köytin vielä sarvet paikoilleen, pysyivät paikallaan ja tuntuivat melko mukavilta.

Hiuksilla ei riittävästi peity.

Sarvipanta tarvitsi selvästi pipon peitokseen, onneksi Sannilta sellainen asuntolasta löytyi. Ratkoimme piposta yläsauman, sujautimme sarvien päälle ja harsimme kiinni. Luokan uumenista löytyi karvakaulus, joka oli täydellinen poron korviksi. Poron tarkoitus oli olla hieman ressukka, ei aivan viimeistelty, mielestäni sarvipipo onnistui hyvin ja sopii porolle kuin pipo päähän!

Häris-poro kuvauspaikalla.

Le Bussi.

Saimme toimeksiannon Hakkaraisen Herralta, jolta puuttui pihaltaan vielä keltainen bussi. Autokirjan kuvaa mukaellen oli jo piirustukset piiretty, mutta bussin rakentajaa ei vielä löytynyt. Niinpä riensi lavasterakennusosasto taas töihin.

Palattuani työharjoittelusta oli piirustusten mukaan jo laskelmia tehty ja materiaalitilaukset ohjeiden mukaan suoritettu. Varsinaisia rakennesuunnitelmia ei kuitenkaan vielä oltu tehty ja ryhdyimme heti työhön. Piirustuksista näimme mitat, joista kaikki eivät aivan täsmänneet, joten piirsimme itsellemme rakennekuvat, joissa mitat olivat täsmälliset.
Bussin kimpussa oli koko luokka, mutta päävastuu taisi olla minulla ja Annikalla, mutta kaksin emme olisi ikinä valmista saaneet.
Rakentamisen aloitimme bussin lattian tukirakenteista, johon käytimme painekyllästettyä 100x50mm kestopuuta. Kehikossa oli tärkeä ottaa huomioon lattian vesivanerin saumakohdat, sekä kestävyyden kannalta tarpeelliset tukipalkit. Kokosimme kehikon pulteilla, jotta se olisi mahdollisimman tukeva.


Kun lattia oli valmis kannoimme sen puuvarastoon. Koska bussi tulee ulos, se piti myös rakentaa ulkona.
Kiinnitimme lattiaan tukipuut, käytimme höylättyä ja pyöristettyä 95x45mm lankkua. Tukipuiden kohdat määritettiin seinävanerien saumakohdille, jotka selvisivät piirustuksista. Vielä kattoon pitkittäistuet ja saimme katon asennettua. Koska vaakatukia vanerien saumakohtiin ei tullut, kiinnitin vanerit toisiinsa lamelloilla ja liimalla, näin saumasta tuli tiivis ja kattoikkunoista symmetriset.

Työn jälkiä ja monta porakonetta.

Bussin seiniin ja kattoon käytimme SP vaneria, jonka pinta on valmis maalattavaksi. Kaikki ikkunat sahattiin ensin pistosahalla jättäen hieman varaa ikkunan oikeaan aukkoon, siisti viimeistely onnistui jyrsimellä jigiä, eli muottia apuna käyttäen. Ikkunan reunat vielä pyöritettiin jyrsijällä, piirustusten mukaisesti. Kun vanerit oli pohjamaalattu pääsimme ruuvaamaan niitä kehikkoon.

Sisältä seinät eivät paljoa kittailua vaatineet, mutta ulkopuolella hommaa riitti. Kovan kitin hiomiseen kului myös oma aikansa.

Sisäseinät jo keltaisena.

Renkaille teimme kotelot ohuesta vanerista taivuttamalla.

Bussin penkin kehikko valmistui halkaistusta lankusta. Penkit tulivat renkaiden päälle osittain, joten oli mietittävä renkaan sijoittuminen penkin alle.

Myös aavistuksen vino selkänoja teki penkkien rakenteesta hieman haastavamman.

Vietin viikon Helsingissä työharjoittelun parissa ja palatessa koululle busi oli mukavasti edistynyt. Penkit olivat valmiina ja ikkunoiden pleksien asennus oli aloitettu.

Seinät ja ovat paikallaan, vähän maalia ja yksityiskohtia uupuu.

Rengas istui koloonsa!

Renkaiden asennus oli juhlallinen hetki. Olimme metallipuolelta tilanneet osat renkaan kiinnitykseen ja mitat täsmäsivät. Hassun pieni maavara bussiin jäi, mutta noudatimme piirustuksen ohjeita.

Bussi alkoi jo näyttää bussilta, penkit oli kiinnitetty, ovet ja ikkunat paikallaan, myös polkimet ja vaihdekeppi, sekä ratti ja mittaristo. Näistä kiinnitin vain ratin itse, muut olivat jo valmiina luokkatoverin tekemänä.

Pikku juttuihin aina uppoaa aikaa, vielä takavalot ja viimeistelyä. Tässä on jo taidettu kevätjuhlat juhlia ja viimesitä iltaa bussin parissa vietetään.

Naurettavan matala ja lättänä bussi, mutta muovien irroittamista vaille valmis. Onneksi illat ovat jo valoisia ja kirpeä ilma pitää mielen virkeänä. Viimeinen haaste oli kalamäki kyltin kiinnitys. Painava rakennelma oli liian suuri, joten paikkausmaalin kuivumista piti odottaa. Ensimmäisellä yrityskerralla bussin renkaat toimivat ja bussi lähti rullaamaan pakoon kyltin asettajia. Vaikeuksien kautta saimme kyltin paikalleen, mutta aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole.

Takaa ja edestä.

Hakkaraisen bussiprojektissa riitti haastetta. Aika kirjaimellisesti lensi siivillä, kun ylitöissä Annikan kanssa ahersimme. Paula oli onneksi useim auttamassa ja jokainen meidän luokalla teki osansa bussin eteen. Itse olin enemmän tekemässä kokonaisuutta, kuten kehikkoa ja seinien kiinnitystä. Kuitenkin voin sanoa olleeni mukana lähes kaikissa bussin valmistumisen vaiheissa. Aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole, sillä viimeistely jäi hieman vajaaksi.

Lomalle nyt.

.................

Tässä vielä kuvia bussista Hakkaraisen pihassa kesän lopulla. Kovan käytön jäljet alkavat jo näkyä bussissa, mutta kasassa on pysynyt!

Bussiin pääsi mukavasti terassilta.

Kulmikas bussi.

Annikan kanssa päästiin kruisailemaan autopihaan.

Noppa.

Vielä puuttuu yksi piste.

Tehtävänä oli tehdä suuri noppa, joka on ainakin kyllin iso istuttavaksi. Noppaa myös heitettäisi kuten luonnolista, joten sen tulisi olla kestävä ja kevyt. Päädyimme liima-maaliseoksella ja harsokankaalla päällystettyyn styroxiin.

Lopulliseksi kooksi päätimme 700x700mm kuution. Varastossamme oli vain 7mm paksua styroxia, joten sahasimme ne ensin sirkkelillä oikean kokoisiksi neliöiksi ja puristimien avulla liimasimme levyjä päällekäin uretaanilla. Kun kuutio oli oikean kokoinen pyöristimme vielä reunat, kuten noppaan kuuluu.

Päällystettyämme nopan kahteen kertaan harsolla ja liimalla maalasimme sen vielä valkoisella ulkomaalilla kahteen kertaan. Koska aikataulu oli melko tiukka, tyydyimme muotin avulla spray-maalaamaan nopan pisteet.

Maisemafondi.

Joulun jälkeen jatkoin maisemafondin tekemistä. Ennen joulua olin sekoittanut osan väreistä ja maalannut kuvan 1mx1m kokoisena. Loman jälkeen osa väreistä oli kuivahtaneita, joten sekoitin ja tarkistin sävyt uudelleen.

Pieni kokeilu

Täysikokoinen fondini on tällä kertaa 250x220cm, eli hieman isompi kuin edellinen. Muuten työjärjestys on sama kuin katunäkymää maalatessani. Ensin liidulla hahmottelu ja sitten maalaus edeten taimmaisista etuummaisiin. Kuitenkin hieman poiketen, sillä halusin maalata etummaisia kiviä ennen kohtaa jossa kivet ja vesi sekoittuvat. Maisemaa tehdessä, en viivainta tarvinnut.

Ensin taivas ja kauimmaiset vuoret, sitten vesi ja kivet edestä.

Ensimmäinen tarkastelu fondin ollessa pystyasennossa. Kameran asetuksista johtuen värit ovat korostettuina. Kaikki alkaa olla kohdillaan, mutta vuoret ovat liian haaleita ja kellertäviä. Kivet liian tummia ja niistä puuttuvat yhä kellertävät pilkut. Myös veden heijasteet ovat liian valkoisia ja selkeitä.

Jälleen kuva värikorosteuksella. Vuorissa jo hieman tummuutta, mutta harmautta tulee lisätä, myös vihreät alueet ovat liian selkeitä.kivet ovat yhä liian tummia ja vedestä puuttuu himmeät heijastukset sekä vaaleat laineen liplatukset keskeltä.

Alla fondi kauempaa, mitat noin 220x250. Yllä oleva on rajaus ja zoomaus tästä kuvasta.

Valmis fondi ja tekijä.

Valo ja kuvaus.

Fondi ripustettuna ja valot asetettuina.

Turkoosia ja keltaista valoa.

Punaista ja turkoosia valoa. Photoshopilla myös muokattu.

Turkoosi valo kohdistettuna kiviin, luo vaikutelman, että myös lähimmät kivet ovat veden alla.

Tehostevaloilla sekä luokan kattovaloilla.

Vähemmän värivaloja. Mielestäni realistisin.