Perspektiivi fondi.

Opiskelun aikana on tarkoitus tehdä kaksi fondia, eli taustamaalausta. Toisessa tulee olla perspektiiviä, esim. katunäkymä ja toinen on maisema. Aloitin perspektiivifondilla, sillä tiesin sen olevan hieman tarkempi ja siksi ehkä ajatuksena työläämpi aloittaa.
Etsin kuvia autiokaupungeista, mutta kuvissa ei ollut oikeaa perspektiiviä. Saudi-Arabian Shahada streetiin päädyin niukan värimaiseman ja Maurin hyväksynnän vuoksi.

Fondi aloitetaan ensin piirtämällä ja maalaamalla kuva pienessä koossa, kuitenkin jo ruudutettuna. Sitten tehdään pienempi fondi kokeilu 1mx1m koossa. Maalaamista edeltää kuitenkin maalien sekoittaminen pasta-väreistä. Sekotin valmiiksi fondin päävärit, niiden varjo ja valokohdat sekä tumman, lähes mustan varjon.

Tässä pieni fondi.

Seisten maalaaminen oli yllättävän hankalaa ja aluksi reilun metrin päässä olevaa sivellintä oli vaikea hallita.

Kun olin saanut tuntumaa maalaamiseen oli aika siirtyä suurempaan fondiin. Löysin vanhan fondikehikon, jonka mitat olivat 161x230cm ja kuvani oli helppo kokoon suhteuttaa. 

Suuri fondi aloitetaan ensin kankaan ompelulla, sitten pingottamalla se niittipysyllä kehikkoon. Kangas tulee myös pohjustaa, itse käytin maali/natura -seosta, mutta myös maali/liima -seos toimii, ei saa unohtaa vedellä ohentamista.

Ensin kuva hahmotellaan liidulla, linjojen löytämiseen käytin apuna suurta viivotinta. Kun hahmotelma oli valmis aloin maalata suurimpia pintoja keskisävyillä edeten tummempiin ja yksityiskohtaisempiin kohtiin. Vaikka talot näyttivät aluksi lähes saman beigeiltä, huomasin tarvitsevani useampaa savyä niiden toteuttamiseen.

Ensin talojen päävärit, sitten varjoja ja yksityiskohtia.

Työ tuntui etenevän välillä tuskallisen hitaasti, sillä sivellin varren päässä tuntui edelleen vieraalta ja yksityiskohdat alkoivat piinata. Fondin pystyyn nostaminen auttoi kokonaiskuvan hahmottamisessa ja ymmärsin ehkä hieman liikaa nysvääväni pikkuasioissa.

Fondi pystyssä.

Viimeinen silaus fondiin oli taivaalla kulkevien sähköjohtojen maalaaminen. Sain Maurilta pitkäkarvaisen siveltimen, jonka jälleen teippasin kepin päähän. Tein monta harjotusviivaa ja keräsin rohkeutta, sillä vaalealta taivaalta pilalle mennyt viiva olisi vaikea peittää.

Sain kuitenkin melko hyvät sähkötyöt tehtyä ja fondi oli kuvausta vaille valmis.

Valaistusta:

Voimakas takaa tuleva valo saa fondin loistamaan hienosti, mutta kohdat joissa maalikerros on ohuempi hohtavat liikaa.

Valoilla pystyi muuttamaan fondin tunnelmaa ja vuorokauden aikaa suuresti. Alla kenties hieman liioiteltu auringonlasku.

Kirkas päivänpaiste on lähinnä mallina olluta valokuvaa.

Kipsi naamari jatkuu..

Dia de Los Muertosin koristelua Mexico Cityn Coyocanissa.

Kuivunut kipsimuotti.

Syysloman jälkeen oli aika palata arkeen ja jatkaa naamarin parissa. Koska tein pääkalloa, ajattelin, että paras materiaalivaihtoehto toteutukseen olisi kipsi. Niinpä viimeistelin savinaaman, asetin sen alustalle, jolla oli pienet reunat ja aloin valella sitä kipsillä. Hampaiden väliin oli tärkeä saada kipsiä, joten sinne valuttelin ensin. Kun kipsikerros oli riittävän paksu, silotin sen, jotta se ei seuraavassa vaiheessa keinuisi pöydällä.

Pääkallon negatiivi.

Kun olin poistanut saven kipsimuotista varovasti, muottia naarmuttamatta pesin muotin. Mikäli oli jäänyt ilmakuplia tai tullut muita virheitä, kuten hampaiden alueella kipsi ei aivan pienimpiin koloihin ollut mennyt, korjasin ne pienellä määrällä kipsiä. Tärkeää oli kostuttaa koko muotti ennen kipsin lisäämistä.
Mäntysuopa, vesi ja öljy liuoksella valelin muotin ja aloin täyttää sitä jälleen kipsillä.

Jännittävää tässä valmistustavassa on se, että muotti tuhoutuu täysin, kun naamari sieltä irroitetaan. Eli kerrasta poikki. Taltalla muotin naputtelu naamarin ympäriltä olikin yllättävän hankalaa ja taltta helposti lipsahti myös naamarin lopulliseen pintaan. Leukaluu oli niin ohut ja kipsikerrokseni osittain myös, että murtumiakin tuli, kolmesta kohtaa. Myös nenäluu kärsi paljon.Kuitenkin olin saanut naputeltua viimeisestkin muotin jäämät pois naamarin päältä!
Halkeamat, lommot ja puuttuvan nenäluun sain jälleen korjattua kipsillä. Myös hampaat vaativat jälleen viimeistelyä. Murtuneen leuan liimasin ja paikkasin liimausjäljet kipsillä.

Pääkallo sai kuivua reilun viikon, ennen maalausta. Koska pääkallo on valkoinen, kuten kipsikin maalausta ei kauheasti ollut. Jälleen hampaat veivät eniten aikaa, vaikea oli saada mustaa maaliapieniin koloihin, sotkematta valkoisia hampaita. Mustat osat tein vesivärillä, punaisiin poskiin ja häivähdykseen keltaista otsan päällä käytin värijauhetta. Ensin kiinnitin värin fiksatiivilla. Lopullisen kiillon sain käyttämällä kiiltävää natura-lakkaa.

Valmis kallo

Koriste naamari.

Sirkukesn lähdettyä kiertueelle, oli aika taas tehdä omia harjoituksia. Viime vuonna emme ehtineet tehdä naamaria, joten tänä vuonna päätin sellaisen tehdä. Aiheen valinta oli melko helppo, sillä olen aina pitänyt Meksikon kuolleidenpäivän (Dia de Los Muertos) luurangoista ja pääkalloista. Halusin kuitenkin löytää pääkallon muotoihin perustuvan kuvan, en vain päälle maalattua. Yleisin kuolleidenpäivän naamari tai kasvomaalaus perustuu silmänympärillä oleviin kukkiin, pata-nenään ja runsaisiin kiemuroihin, koristeisiin ja väreihin.

 

Löysin kuitenkin hyvän kuvan yhdestä patsaasta. Patsaat ovat usein luurankohahmoja suurissa hatuissa ja värikkäissä leningiessääin. Patsaiden naamat eivät ole maalattuja, vaan hieman lempeitä ja iloisen näköisiä pääkalloja.

Naamarin valmistuksen aloitin savesta. Alla on pieni styroxin pala, jottei savea kulu aivan niin paljoa. Ensin savea piti vaivata ja kostuttaa, sillä käytin edellisten naamareiden teosta jäänyttä. Kun savi oli riittävän notkeaa ja muovailtavaa aloin hakea pääkallon mittasuhteita ja suurimpia muotoja, silmiä, poskia ja suuta. Vasta kun suhteet näyttivät hyvältä aloin keskittyä hampaisiin.Hampaissa on hankalan pienet välit, joita oli vaikea saada siistiksi.

Syysloma pukkaa päälle ja täytyy käydä paikanpäällä luurankoja katsomassa. Adios!

Verhoiltu rahi.

Rahin kehikko valmistettiin vanerista (lainasin Sannin laatikkoa malliksi).
Kasaukseen käytin jälleen liimaa ja ruuveja.











Vanerikehikko päällystettiin vanulla, kiinnitys nitojalla.

Vanun jälkeen pala valkoista puuvillakangasta niin, että kaikilta reunoiltatulee muutama sentti yli. Tämä on vain vahvikekangas, ei vielä lopullinen.

Kaikki kulmat neulataan tarkasti tasaisesti edeten, ei yhtä kulmaa alusta loppuun. Neulaus tulee olla kireä, mutta ei tarttua vanuun.
Kun neulaus on valmis, leikataan ylimääräiset kankaat pois, jättäen vielä muokkaus varaa.
Huppu nostetaan rahilta ja ommellaan neulausta pitkin. Jos ompelun jälkeen sovitettaessa huppu on hyvä, voi saumanvarat lyhentään senttiin.

Kangas nidotaan rahin alareunaan kaksinkerroin. Jälleen edeten jokaista sivua samanaikaisesti, aloittaen keskeltä. Kankaan tulee olla kireä ja langansuunnan suora.

Ennen lopullisen kankaan kiinnitystä petsasin rahin jalat vesiliukoisella petsillä. Lakka päälle, jotta petsi pysyy.

Verhoilukanknaan kanssa käydään läpi samat vaiheet, kuin valkoisen aluskankaan. Verhoilukankaassa on tärkeä merkitä päälle tulevien ompeleiden loppukohta.

Paras kangas on huonekalujen verhoiluun tarkoitettu joustamaton ja melko paksu, kuitenkin pehmeä kangas.. Omani oli melko joustavaa, mutta paksuudeltaan sopivaa.

Valmis rahi.

Puuplaneetalla.

Tänään Harrin tunneilla teimme luokkaretken Sammaljoelle Markku Rudangon verstaalle.

Rudangon style, verstaan katto sisältä ja verstas ulkoa.

Jo versata itsessään oli kuin taideteos, sillä ei aivan tavalliselta pajalta näyttänyt. Sipulin muotoinen verstas on valmistettu päreestä, joka luo lähes suomumaisen vaikutelman. Päre tulee uusia vähintään 15 vuoden välein, joten tiedossa on kova homma.

Heti mäessä meidät otti vastaan hieman lohikäärmettä muistuttava puuveistos.
Verstaan ovenkahvana oli hauska ukkeli, joka mulkoili niin kummasti, että nappasin kuvan.

Verstaalla näkyi joitakin valmiita ja keskeneräisiä töitä. Esimerkiksi puiset pääkallot olivat hienoja, sivussa kuva vielä kesken olevasta kallosta.
Hyllyillä näkyi myös paljon puuautoja sekä Rudangon hienoja
teräväkärkisiä puukenkä puutseja.

Pääkallo, puuautot, puutsien pohjia metalli/maalauspajan puolella sekä valmiita puutseja.

Kävimme myös katsomassa moottorisahalla veistettyä paholaista . Paholainen on ensin koonaan petsattu ja
sitten hiottu niin, että syvennyksiin jää tummaa. Hieno oli! Sylissä pullo, jonne kolehti kerätään.

Erittäin mielenkiintoisia töitä oli nähtävänä ja näimme kuvia myös muutamista patsaista, jotka ovat jo asiakkailleen päätyneet. Yllättävää oli kuulla, että esimerkiksi huvipuistot ovat innostuneet puupatsaista ja muutenkin haluavat puuta käyttää rakennusmateriaalina. Toisaalta kun ekologisuus ja maanläheisyys ovat muodissa, on muutos ymmärrettävää.

Sirkus.

Jenni valmisti päättötyönä sirkuksen lavastuksen, joka kiertää Suomessa eri kaupungeissa lastenkulttuurikeskuksia. Sirkuksen lavastukseen kuului teltta, norsu, kiviä, tintamareski ja neljä eri vaunua. Yhdessä asui klovni, toisessa taikuri ja kolmannessa eläimet, yksi vaunu oli lipunmyynti.
Ilmoittauduin vaunu ryhmään ja Jennin laskelmien ja piirustusten pohjalta aloimme valmistaa vaunuja vanerista (12mm). Vaunut rakennettiin niin, että ne saa kolmeen osaan ilman työkaluja; kaareva katto piti saada irroitettua vaunusta ja vaunun seinät nostettua pois jalustaltaan.

Vaunujen alusta, johon renkaat kiinnitettiin. Kulmat vahvistettiin kulmaraudoilla, jotka kiinnitettiin popniiteillä.

Vaunun seinä pohjamaalattuna. Kokoaminen tapahtui liimalla ja ruuveilla.

 Tehtäväni vaunujen valmistuksessa oli kokoaminen, seinät, alustat, kulmarimat, ovenkarmit ym kiinnittäminen ja maalaus.

Eläinvaunun seinä.

Eläinvaunun seinä luukuilla, joita avamalla lapset näkevät hienot eläinkuvat.

Keskiviikko sirkuksessa.

Saatiin vapautus Harrin tunneilta sillä ehdolla, että kerrotaan blogiin, mitä tuli osastolla tehtyä.
Teemme sirkus-lavasteita lasten kulttuurikeskukseen. Leenan kanssa valmistan sirkusvaunuja, joiden päämateriaali on vaneri. Tänään kokosin vaunuja ruuvaamalla, maalasin vaunujen seiniä sekä ikkunoita. Sekoitin myös osan maaleista ,joita käytin. Lisäksi aika kului erinäisten merkintöjen ja suunnitelmien tekemiseen. Kiinnitimme myös pienen piirongin taikurinvaunun seinään.

Herkkulinna.

Herkkulinna suunniteltiin peittämään biljardipöytä, joka ei karkki-teemaan sopinut ja joka piti suojata lapsosten käsiltä. Idea linnasta oli mukava, ja erilaisia  torneja oli hauska suunnitella ja piirtää. Toteutukseen jäi kuitenkin melko vähän aikaa, sillä kukaan ei täysin omalle vastuulleen linnan tekemistä ottanut. Yhteisvoimin saatiin se kuitenkin valmiiksi, tosin yhteisvoimat eivät ihan kaikkia koskeneet, Annika ja Leena, whoop whoop! Linnasta kuitenkin ihan hieno tuli, ei nyt aivan suunnitelmien veroista, mutta eiköhän tuohon värioksennukseen yksi biljardipöytä peity!

Yksittäin kuvatut tornit ovat minun tekemäni. Materiaalina solumuovi, pahviputki ja kuumaliima. Solumuovin päälle on ensin vedetty kerros lakkaa, jonka jälkeen sävytettyä perusmaalia

Puunäyttö.

Hippaloiden ohella teimme Paulan kanssa puunäyttöä. Tehtävä oli toteuttaa Maurille näkösuoja terassille, jota pitkin voisi mahdollisesti kasvaa kasveja. Mitat protolle olivat 1000x1500mm.
Suunnittelimme erilaisia malleja, joista päädyimme asiakkaan, Maurin kanssa "ikkuna" malliin.

Ennen liimausta, vinksahtaneelta näyttää

Simppelin näköinen suunnitelma olikin hieman hankalampi, kun pientä rimaa pitikin sahata 44 kpl, neljää eri mittaa. Sen lisäksi suuret kehykset ja pienemmät ikkunoiden kehykset.

Liimauksessa

Emme halunneet käyttää ruuveja/nauloja, joten kiinnitykset kaikkiin kulmiin on toteutettu litsi-liitoksilla ja jokaiselle rimalle tehty kolo talttaporakoneella. Yksinkertaista eikö!
Silti, meidän joukkue sai näkösuojan valmiiksi, läpsyt sille Paula!

Valmis ja öljytty! Onkohan yhtään suorempi?

Big big balloon.

Seuraava homma oli tehdä 150cm halkaisijaltaan olevasta ilmapallosta pelkistetty maapallo. Eli piirtää sille leveys- ja pituuspiirit. Päätimme tehdä styroksista jalustan, johon saisimme pallon kiinni. Jalustan kiinnitimme lattiaan tarranauhalla, jotta saimme sen tarpeentulle irti.

Ensin teimme pahvista puolikaaren muotoisia muotteja eri piirille, joita sitten tussilla seuraisimme. Tämä idea oli tuhoon tuomittu jo, kun huomasimme, ettei pallo ole lähelläkään pyöreää.
Lisäksi tussilla oli erittäin vaikea saada siistiä ja tasaleveää viivaa. Kuitenkin aikamme tuskailtiin, ja leveyspiirit saatiin tussattua. Seuraavana aamuna pallo ei kuitenkaan enää paikallaan ollut, vaan riekaleina lattialla. Totesimme, ettei tussia enää!

Siis alkuun taas! Nyt parempi kinnitys, elmukelmu siis, ja laaseri avuksi. Päätimme tehdä pallolle riisuttavan ja puettavan verkon vinonauhasta. Jälleen kuumaliima kiinnitys. Toki ensin teipillä kiinnitimme verkon.

Vinonauha toimi, ja pallosta tuli ihan hyvä. Verkko on myös käytön kannalta hyvä, sillä kyseessä on ilmapallo, ne hajoavat. Meillä hajosi mystisesti yöllä kaksi palloa. 

Piparitalon ovensuu.

Keväistä piparkakkutalon koristelua.

Kun karkkien vääntäminen riitti, aloin tehdä ovesuuhun piparkakkutalon ovea. Sisällä on hieman vaneria kehikkona, mutta päämateriaali on solumuovia, eli retkipatjaa, ja kuumaliimaa. Korkeutta on yhteensä reilu kolme metriä, liimaa siis kului. Pintakäsittely on enimmäkseen sävytettyä natura-lakkaa. Koska autoon ovi ei olisi kokonaisena mahtunut, tein sen kahdesta osasta.

Kaari

Jennille suuri kiitos avusta, sillä kun olin itse puusalissa näytön parissa, Jenni rakenteli ovea mun sekavien ohjeiden ja leikkamieni palasten mukaan. Kun runko oli valmis, retkipatjalla päällystetty ja maalattu, oli aika keskittyä koristelemiseen. Myös kaikki koristeet ovat solumuovia, hieman myös uretaania. Ranskanpastillit pyöristin nauhahiomakoneella, mitähän mahtoivat puupuolella miettiä, kun retkipatjapastilleja olin hiomassa.

Katto