Sirkukesn lähdettyä kiertueelle, oli aika taas tehdä omia harjoituksia. Viime vuonna emme ehtineet tehdä naamaria, joten tänä vuonna päätin sellaisen tehdä. Aiheen valinta oli melko helppo, sillä olen aina pitänyt Meksikon kuolleidenpäivän (Dia de Los Muertos) luurangoista ja pääkalloista. Halusin kuitenkin löytää pääkallon muotoihin perustuvan kuvan, en vain päälle maalattua. Yleisin kuolleidenpäivän naamari tai kasvomaalaus perustuu silmänympärillä oleviin kukkiin, pata-nenään ja runsaisiin kiemuroihin, koristeisiin ja väreihin.
Löysin kuitenkin hyvän kuvan yhdestä patsaasta. Patsaat ovat usein luurankohahmoja suurissa hatuissa ja värikkäissä leningiessääin. Patsaiden naamat eivät ole maalattuja, vaan hieman lempeitä ja iloisen näköisiä pääkalloja.
Naamarin valmistuksen aloitin savesta. Alla on pieni styroxin pala, jottei savea kulu aivan niin paljoa. Ensin savea piti vaivata ja kostuttaa, sillä käytin edellisten naamareiden teosta jäänyttä. Kun savi oli riittävän notkeaa ja muovailtavaa aloin hakea pääkallon mittasuhteita ja suurimpia muotoja, silmiä, poskia ja suuta. Vasta kun suhteet näyttivät hyvältä aloin keskittyä hampaisiin.Hampaissa on hankalan pienet välit, joita oli vaikea saada siistiksi.
Syysloma pukkaa päälle ja täytyy käydä paikanpäällä luurankoja katsomassa. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti