Porolle sarvet.

Harrin tunnilla meillä oli tehtävänä suunnitella ja toteuttaa 2014 joulumyyjäisten mainosjuliste koululle. Aikaa oli kaksi viikkoa ja budjetti tuntematon, nämä olivat ainoat rajoitukset. Ideoinnin jälkeen äänestimme parasta ehdotusta julisteeksi. Voiton vei kutsumanimen "ostoskärrykuvaelma" saanut idea, jossa polkupyörällä ajava "poro" vetää ostoskärryissä istuvaa pukkia pitkin Vammalan autotietä.

Keltään ei löytynyt perinteistä poronsarvipantaa, se oli onni, sillä muita vaihtoehtoja miettiessämme Maukka kertoi Sammaljoen metsässä asuvasta miehestä, jolla voisi olla sarvia lainata. Niinpä lähti autollinen tyttöjä kohti tuntematonta ja palasi mukanaan kahdet peuran sarvet. Rautasarvelle siis suuri kiitos lainasta!

Sorkkaeläin vaihtui lennossa, mutta peuransarvet istuivat hyvin mielikuvaan jouluporosta. Enää oli mietittävä miten painavat sarvet saisi pysymään päässä. Keksiviikkona sarvet vielä lojuivat pöydällä ja torstaina oli kuvaukset, niinpä Sannin kanssa otimme peuraa sarvista ja aloimme pohtia.

Nippusiteet ja otsapanta pistävät silmään.

Hitsauskypärästä sai kätevästi kehikon, mutta muovi oli liian löysää ja sarvet roikkuivat. Väänsin 6mm harjateräksestä päänmukaisen pannan ja kiinnitin nippusiteillä kehikkoon. Kalastajanlangalla ja rautalangalla köytin vielä sarvet paikoilleen, pysyivät paikallaan ja tuntuivat melko mukavilta.

Hiuksilla ei riittävästi peity.

Sarvipanta tarvitsi selvästi pipon peitokseen, onneksi Sannilta sellainen asuntolasta löytyi. Ratkoimme piposta yläsauman, sujautimme sarvien päälle ja harsimme kiinni. Luokan uumenista löytyi karvakaulus, joka oli täydellinen poron korviksi. Poron tarkoitus oli olla hieman ressukka, ei aivan viimeistelty, mielestäni sarvipipo onnistui hyvin ja sopii porolle kuin pipo päähän!

Häris-poro kuvauspaikalla.

Le Bussi.

Saimme toimeksiannon Hakkaraisen Herralta, jolta puuttui pihaltaan vielä keltainen bussi. Autokirjan kuvaa mukaellen oli jo piirustukset piiretty, mutta bussin rakentajaa ei vielä löytynyt. Niinpä riensi lavasterakennusosasto taas töihin.

Palattuani työharjoittelusta oli piirustusten mukaan jo laskelmia tehty ja materiaalitilaukset ohjeiden mukaan suoritettu. Varsinaisia rakennesuunnitelmia ei kuitenkaan vielä oltu tehty ja ryhdyimme heti työhön. Piirustuksista näimme mitat, joista kaikki eivät aivan täsmänneet, joten piirsimme itsellemme rakennekuvat, joissa mitat olivat täsmälliset.
Bussin kimpussa oli koko luokka, mutta päävastuu taisi olla minulla ja Annikalla, mutta kaksin emme olisi ikinä valmista saaneet.
Rakentamisen aloitimme bussin lattian tukirakenteista, johon käytimme painekyllästettyä 100x50mm kestopuuta. Kehikossa oli tärkeä ottaa huomioon lattian vesivanerin saumakohdat, sekä kestävyyden kannalta tarpeelliset tukipalkit. Kokosimme kehikon pulteilla, jotta se olisi mahdollisimman tukeva.


Kun lattia oli valmis kannoimme sen puuvarastoon. Koska bussi tulee ulos, se piti myös rakentaa ulkona.
Kiinnitimme lattiaan tukipuut, käytimme höylättyä ja pyöristettyä 95x45mm lankkua. Tukipuiden kohdat määritettiin seinävanerien saumakohdille, jotka selvisivät piirustuksista. Vielä kattoon pitkittäistuet ja saimme katon asennettua. Koska vaakatukia vanerien saumakohtiin ei tullut, kiinnitin vanerit toisiinsa lamelloilla ja liimalla, näin saumasta tuli tiivis ja kattoikkunoista symmetriset.

Työn jälkiä ja monta porakonetta.

Bussin seiniin ja kattoon käytimme SP vaneria, jonka pinta on valmis maalattavaksi. Kaikki ikkunat sahattiin ensin pistosahalla jättäen hieman varaa ikkunan oikeaan aukkoon, siisti viimeistely onnistui jyrsimellä jigiä, eli muottia apuna käyttäen. Ikkunan reunat vielä pyöritettiin jyrsijällä, piirustusten mukaisesti. Kun vanerit oli pohjamaalattu pääsimme ruuvaamaan niitä kehikkoon.

Sisältä seinät eivät paljoa kittailua vaatineet, mutta ulkopuolella hommaa riitti. Kovan kitin hiomiseen kului myös oma aikansa.

Sisäseinät jo keltaisena.

Renkaille teimme kotelot ohuesta vanerista taivuttamalla.

Bussin penkin kehikko valmistui halkaistusta lankusta. Penkit tulivat renkaiden päälle osittain, joten oli mietittävä renkaan sijoittuminen penkin alle.

Myös aavistuksen vino selkänoja teki penkkien rakenteesta hieman haastavamman.

Vietin viikon Helsingissä työharjoittelun parissa ja palatessa koululle busi oli mukavasti edistynyt. Penkit olivat valmiina ja ikkunoiden pleksien asennus oli aloitettu.

Seinät ja ovat paikallaan, vähän maalia ja yksityiskohtia uupuu.

Rengas istui koloonsa!

Renkaiden asennus oli juhlallinen hetki. Olimme metallipuolelta tilanneet osat renkaan kiinnitykseen ja mitat täsmäsivät. Hassun pieni maavara bussiin jäi, mutta noudatimme piirustuksen ohjeita.

Bussi alkoi jo näyttää bussilta, penkit oli kiinnitetty, ovet ja ikkunat paikallaan, myös polkimet ja vaihdekeppi, sekä ratti ja mittaristo. Näistä kiinnitin vain ratin itse, muut olivat jo valmiina luokkatoverin tekemänä.

Pikku juttuihin aina uppoaa aikaa, vielä takavalot ja viimeistelyä. Tässä on jo taidettu kevätjuhlat juhlia ja viimesitä iltaa bussin parissa vietetään.

Naurettavan matala ja lättänä bussi, mutta muovien irroittamista vaille valmis. Onneksi illat ovat jo valoisia ja kirpeä ilma pitää mielen virkeänä. Viimeinen haaste oli kalamäki kyltin kiinnitys. Painava rakennelma oli liian suuri, joten paikkausmaalin kuivumista piti odottaa. Ensimmäisellä yrityskerralla bussin renkaat toimivat ja bussi lähti rullaamaan pakoon kyltin asettajia. Vaikeuksien kautta saimme kyltin paikalleen, mutta aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole.

Takaa ja edestä.

Hakkaraisen bussiprojektissa riitti haastetta. Aika kirjaimellisesti lensi siivillä, kun ylitöissä Annikan kanssa ahersimme. Paula oli onneksi useim auttamassa ja jokainen meidän luokalla teki osansa bussin eteen. Itse olin enemmän tekemässä kokonaisuutta, kuten kehikkoa ja seinien kiinnitystä. Kuitenkin voin sanoa olleeni mukana lähes kaikissa bussin valmistumisen vaiheissa. Aivan tyytyväinen en lopputulokseen ole, sillä viimeistely jäi hieman vajaaksi.

Lomalle nyt.

.................

Tässä vielä kuvia bussista Hakkaraisen pihassa kesän lopulla. Kovan käytön jäljet alkavat jo näkyä bussissa, mutta kasassa on pysynyt!

Bussiin pääsi mukavasti terassilta.

Kulmikas bussi.

Annikan kanssa päästiin kruisailemaan autopihaan.

Noppa.

Vielä puuttuu yksi piste.

Tehtävänä oli tehdä suuri noppa, joka on ainakin kyllin iso istuttavaksi. Noppaa myös heitettäisi kuten luonnolista, joten sen tulisi olla kestävä ja kevyt. Päädyimme liima-maaliseoksella ja harsokankaalla päällystettyyn styroxiin.

Lopulliseksi kooksi päätimme 700x700mm kuution. Varastossamme oli vain 7mm paksua styroxia, joten sahasimme ne ensin sirkkelillä oikean kokoisiksi neliöiksi ja puristimien avulla liimasimme levyjä päällekäin uretaanilla. Kun kuutio oli oikean kokoinen pyöristimme vielä reunat, kuten noppaan kuuluu.

Päällystettyämme nopan kahteen kertaan harsolla ja liimalla maalasimme sen vielä valkoisella ulkomaalilla kahteen kertaan. Koska aikataulu oli melko tiukka, tyydyimme muotin avulla spray-maalaamaan nopan pisteet.